JOHDANTO
Finanssipolitiikka on osa suurempaa kokonaisuutta, suhdannepolitiikkaa, jossa julkisen vallan toimin pyritään kontrolloimaan nousu- ja laskusuhdanteita. Mitä voimakkaampi on nousukausi, sitä vaikeampi on laskukausi. Finanssipolitiikan suhdannevaihteluiden ääripäitä ovat lama ja inflaatio. Finanssipoliittisia päätöksiä toteutetaan myös kunnissa ja lakisääteisissä sosiaaliturvarahastoissa, mutta lähinnä valtiontaloudessa vaikuttamalla kotimaiseen kysyntään ja sitä kautta kansantalouden kehitykseen. Tämän perustana on valtion vuosittain laatima talousarvio eli budjetti, jossa näkyvät valtion tulot ja menot.
Budjetti voidaan laatia kolmenlaiseksi sen mukaan, mikä tulojen ja menojen suhde milloinkin on. Kun budjetti on tasapainoinen, kaikki menot voidaan kattaa tuloilla, joihin ei lasketa mukaan nettolainanottoa, joka tarkoittaa varallisuuden pienenemistä. Tulojen ollessa menoja suuremmat, puhutaan ylijäämäisestä budjetista, jolloin rahaa siis jää ”yli” esim. valtion velan lyhentämiseen tai säästämiseen tuleville vuosille. Kun puolestaan menot ovat tuloja suuremmat, on budjetti alijäämäinen, jonka seurauksena valtion velka kasvaa sen verran kuin alijäämää on syntynyt, koska kaikki menot on saatava peitettyä.
AKTIIVINEN FINANSSIPOLITIIKKA
Aktiivisen finanssipolitiikan keinoin voidaan vaikuttaa lasku- ja noususuhdanteisiin, jolloin budjetin laadinnan vaikutus on keskeisessä roolissa edellä mainittujen kolmen roolin avulla. Kun yksityinen kysyntä heikkenee laskusuhdanteen aikana, harjoitetaan toista aktiivisen finanssipolitiikan keinoista, ekspansiivista finanssipolitiikkaa. Noususuhdanteen aikana, kun kysyntä vahvistuu, käytetään kontraktiivista finanssipolitiikkaa.
Aktiivinen finanssipolitiikka sai alkunsa toisen maailmansodan jälkeisessä lamassa 1930-luvulla, kun englantilainen John Maynard Keynes esitti teoriansa finanssipolitiikan keskeisestä roolista suhdannepolitiikassa. Tällöin budjettialijäämä ja valtion velka lisääntyisi laskukaudella, mutta budjetti olisi nousukaudella ylijäämäinen kontraktiivisen politiikan ansiosta ja valtion velka supistuisi. Keynesiläisyyden mukaan siis markkinavoimat, jotka koostuvat kuluttajista, yrityksistä ja sijoittajista, eivät voi yksin ohjailla taloutta. Keynes kiinnitti huomion kokonaiskysyntään, ja siihen että se koostuu yksityisestä kulutuksesta, yksityisistä investoinneista, viennistä sekä julkisesta kulutuksesta ja investoinneista.
Ennen Keynesiä harjoitettiin ”suu säkkiä myöten” -politiikkaa, jonka mukaan julkiset menot sopeutetaan aina tuloihin ja vältetään lainanottoa, suhdannetilanteesta riippumatta. Seurauksena kuitenkin olisi suhdanteiden jyrkentyminen, jolloin nousukautena julkisten menojen kasvu pahentaisi ylikuumenemista ja laskukautena taas verojen kiristykset tai julkisten menojen supistukset vain kiihdyttäisivät matalasuhdannetta.
EKSPANSIIVINEN FINANSSIPOLITIIKKA
Laskusuhdanteeseen johtaa siis kokonaiskysynnän heikkeneminen, joka voi johtua elintason nopeasta kasvusta käytettävissä oleviin varoihin nähden. Jossakin vaiheessa kuluttajat myös aistivat nousukauden olevan lakipisteessään, jolloin käytettävissä olevaa rahaa aletaan säästää ”pahan päivän varalle”. Jotta laskua saadaan lievennettyä, täytyisi kysyntä saada uudelleen kasvuun, julkisen vallan keinoin rohkaista kulutuskäyttäytymistä. Niinpä ekspansiivisen finanssipolitiikan aikana kasvatetaan budjettialijäämää. Tähän päästään lisäämällä julkisia menoja, kasvattamalla tulonsiirtoja tai alentamalla verotusta. Julkisia menoja ovat investoinnit, jolloin valtion rakennuttaa rakennuksia tai hankkii uusia laitteita. Tämä palvelutuotannon lisääminen edellyttää uuden työvoiman palkkaamista juuri rakennusten rakentamiseen ja niihin liittyvän tuotannon hoitamiseen.
Valtio voi myös kasvattaa kulutushyödykkeiden ostoa, kuten koneiden, laitteiden ja tarvikkeiden. Tämän myötä yritykset, joilta ostetaan, tarvitsevat lisää työvoimaa. Työllisyyden parantuessa on kotitalouksilla enemmän rahaa käytettävänä, jolloin kokonaiskysynnän kasvaessa saadaan laskusuhdannetta jarrutettua. Tulonsiirtoja puolestaan ovat lapsilisät, työttömyyspäivärahat, opintotuet, asumistuet ja eläkkeet. Kun lisätään valtion menoja kasvattamalla tulonsiirtoja, kasvaa myös kotitalouksien ostovoima. Samaan lopputulokseen päästään valtion myöntämillä verokevennyksillä. Kun kysyntä kasvaa, johtaa se tarjonnan voimistumiseen, eli tuotantoa lisätään, joka jälleen parantaa työllisyyttä.
Riskinä ostovoiman lisääntymisessä on se, että kysyntä kohdistuu lomamatkojen, tuontitavaroiden tai yritysten investointien kasvamisena ulkomaille, jolloin kysyntä ja tarjonta kotimaassa eivät kasva tarkoitetulla tavalla. Laskusuhdanne voi tasaantua automaattisesti, kun tulojen pienentyessä verotus lieventyy progressiivisen verotuksen myötä ja työttömyysmenot kasvavat. Näiden tapahtumien kautta ylijäämää pienenee tai muodostuu alijäämäiseksi. Tätä kutsutaan suhdanneautomatiikaksi.
KONTRAKTIIVINEN FINANSSIPOLITIIKKA
Noususuhdanteen vallitessa yksityinen kysyntä on kasvussa, joka aiheuttaa paineita hinnannousuun tuotannon ollessa jo maksimissaan. Kontraktiivisen finanssipolitiikan avulla sitä pyritään hillitsemään ylijäämäisellä budjetilla toimimalla vastakohtaisesti ekspansiiviseen tapaan nähden. Julkisia menoja on siis karsittava ja veroja kiristettävä puuttumalla julkiseen kulutukseen, investointeihin ja tulonsiirtoihin.
Verojen kiristäminen on helpompaa toteuttamalla se nostamalla välillisiä kuten esim. ruoan, alkoholin, polttoaineen ja autojen veroja, kuin puuttumalla suoraan välittömään tuloverotukseen. Itse kulutusta voidaan säädellä karsimalla julkisia palveluita, ja kaventamalla sosiaaliturvaa vaikutetaan käytettävissä olevan rahan määrään, ja sitä kautta itse kulutukseen. Nämä toimet ovat paljon haastavampia kuin ekspansiivisessa, sillä kuluttajat eivät välttämättä suhtaudu heitä ei-suosiviin muutoksiin suopeasti, ja sitä kautta aiheutuu päättäjille paineita. On helpompi kuluttajalle vastaanottaa tieto verokevennyksestä tai muusta etuudesta, kuin niiden kiristymisestä tai poisottamisesta. On myös vaikea ymmärtää, miksi valtion on kiristettävä verotusta, jos talous on ilman sitäkin kunnossa. Muita keinoja julkisella vallalla ei kuitenkaan ole estää lähestyvää inflaatiota ja laskukauteen siirtymistä. Jos valtio ei puutu peliin kontraktiivisella finanssipolitiikallaan ja kulutus vain kasvaa vaikka hinnatkin nousevat, on rahan arvon heikkeneminen väistämättä edessä.
Jossakin määrin noususuhdanne voi kuitenkin tasoittua suhdanneautomatiikan myötä, kuten laskusuhdannekin. Kun tulot nousevat, kiristyy tuloverotuskin progressiivisen verotuksen ansiosta. Sosiaalimenot supistuvat työttömyyspäivärahojen, asumis- ja toimeentulotukien osalta, kun kuluttajista suurempi osa on työssä ansaitsemassa rahaa. Samalla itse työttömyys, jota pidetään inflaatiotakin pahempana ongelmana, vähenee.
EU:N ROOLI
Finanssipolitiikan käytölle euromaissa on asetettu rajoituksia. Tehdyn vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan julkisen talouden alijäämä saa ylittää kolme prosenttia bruttokansantuotteesta ainoastaan erityisissä poikkeustilanteissa, jolloin puhutaan syvästä taantumasta, lamasta. Jos alijäämä budjetissa ylittää tämän rajan kolmena vuotena perättäin, laaditaan jäsenmaalle ohjelma julkisen talouden tasapainon saamiseksi. Ohjelman noudattamatta jättämisestä voidaan määrätä sakkoja, joka viimeistään pakottaa maan toimiin talouden korjaamiseksi. Toisaalta sakot voivat osaltaan hankaloittaa jäsenvaltion talouden alijäämäisyyttä, koska alijäämän syntyessä valtio on samalla joka kerta pakotettu lainanottoon, jota myöntävät muut valtiot tai Suomen pankki. Tiukkaa linjaa euromaiden sisällä finanssipolitiikassa pidetään siksi, että huolimaton talouden järjestely missä tahansa jäsenmaassa syö luottamusta kaikille yhteiseen rahayksikköön, euroon. EU:n sisäiset kansantalouden rakenteet eivät ole yhtenäisiä, ja tämän vuoksi jokaisen maan suhdannevaihtelut aiheuttavat järjestelmässä häiriöitä.
KÄYTÄNNÖSSÄ TÄLLÄ HETKELLÄ
Vuonna 2008 julkinen valta harjoittaa ekspansiivista finanssipolitiikkaa, vai harjoittaako sittenkään? Voimakas talouden kasvu on jatkunut vahvana poikkeuksellisen pitkään. Paineet kustannuksista ja hinnoista ovat lisääntyneet kotimaassa, ja pelätäänkin että hintakilpailukyky tulee heikkenemään. Nopean talouskasvun myötä työllisyystilanne on parantunut ja sitä kautta julkisen talouden rahoitusasema. Kokonaistuotannon kasvun arvioidaan kuitenkin hidastuvan Suomessa kuluvana vuonna. Budjetin ylijäämä on vuonna 2008 edellisvuosia pienempi johtuen valtion menojen nopeasta kasvusta. Ylijäämällä lyhennetään valtion velkaa. Tänä vuonna julkiset investoinnit kasvavat ja kuluttajien ostovoima lisääntyy. Tähän johtavat palkankorotukset, työttömyyden väheneminen ja tuloveroratkaisujen yhteisvaikutus. Karkeasti sanoen julkinen valta antaa kotitalouksille enemmän rahaa käyttöön korotettujen kansaneläkkeiden, lapsilisien, opintorahojen ja tuloverokevennysten myötä, jotta sitä voitaisiin käyttää esim. polttoaineisiin ja sähköön, joiden verotusta puolestaan on korotettu.
Lähteet:
Pekkarinen, Jukka Avain kansantaloustieteeseen
Pekkarinen, Jukka Kansantaloustiede
Koskela, Mirjam Kansantalous tutuksi
Tikkanen, Ensio Taloudellista pääomaa johdatus kansantalouteen
www.vm.fi/budjetti
www.taloustieto.fi
Finanssipolitiikka on osa suurempaa kokonaisuutta, suhdannepolitiikkaa, jossa julkisen vallan toimin pyritään kontrolloimaan nousu- ja laskusuhdanteita. Mitä voimakkaampi on nousukausi, sitä vaikeampi on laskukausi. Finanssipolitiikan suhdannevaihteluiden ääripäitä ovat lama ja inflaatio. Finanssipoliittisia päätöksiä toteutetaan myös kunnissa ja lakisääteisissä sosiaaliturvarahastoissa, mutta lähinnä valtiontaloudessa vaikuttamalla kotimaiseen kysyntään ja sitä kautta kansantalouden kehitykseen. Tämän perustana on valtion vuosittain laatima talousarvio eli budjetti, jossa näkyvät valtion tulot ja menot.
Budjetti voidaan laatia kolmenlaiseksi sen mukaan, mikä tulojen ja menojen suhde milloinkin on. Kun budjetti on tasapainoinen, kaikki menot voidaan kattaa tuloilla, joihin ei lasketa mukaan nettolainanottoa, joka tarkoittaa varallisuuden pienenemistä. Tulojen ollessa menoja suuremmat, puhutaan ylijäämäisestä budjetista, jolloin rahaa siis jää ”yli” esim. valtion velan lyhentämiseen tai säästämiseen tuleville vuosille. Kun puolestaan menot ovat tuloja suuremmat, on budjetti alijäämäinen, jonka seurauksena valtion velka kasvaa sen verran kuin alijäämää on syntynyt, koska kaikki menot on saatava peitettyä.
AKTIIVINEN FINANSSIPOLITIIKKA
Aktiivisen finanssipolitiikan keinoin voidaan vaikuttaa lasku- ja noususuhdanteisiin, jolloin budjetin laadinnan vaikutus on keskeisessä roolissa edellä mainittujen kolmen roolin avulla. Kun yksityinen kysyntä heikkenee laskusuhdanteen aikana, harjoitetaan toista aktiivisen finanssipolitiikan keinoista, ekspansiivista finanssipolitiikkaa. Noususuhdanteen aikana, kun kysyntä vahvistuu, käytetään kontraktiivista finanssipolitiikkaa.
Aktiivinen finanssipolitiikka sai alkunsa toisen maailmansodan jälkeisessä lamassa 1930-luvulla, kun englantilainen John Maynard Keynes esitti teoriansa finanssipolitiikan keskeisestä roolista suhdannepolitiikassa. Tällöin budjettialijäämä ja valtion velka lisääntyisi laskukaudella, mutta budjetti olisi nousukaudella ylijäämäinen kontraktiivisen politiikan ansiosta ja valtion velka supistuisi. Keynesiläisyyden mukaan siis markkinavoimat, jotka koostuvat kuluttajista, yrityksistä ja sijoittajista, eivät voi yksin ohjailla taloutta. Keynes kiinnitti huomion kokonaiskysyntään, ja siihen että se koostuu yksityisestä kulutuksesta, yksityisistä investoinneista, viennistä sekä julkisesta kulutuksesta ja investoinneista.
Ennen Keynesiä harjoitettiin ”suu säkkiä myöten” -politiikkaa, jonka mukaan julkiset menot sopeutetaan aina tuloihin ja vältetään lainanottoa, suhdannetilanteesta riippumatta. Seurauksena kuitenkin olisi suhdanteiden jyrkentyminen, jolloin nousukautena julkisten menojen kasvu pahentaisi ylikuumenemista ja laskukautena taas verojen kiristykset tai julkisten menojen supistukset vain kiihdyttäisivät matalasuhdannetta.
EKSPANSIIVINEN FINANSSIPOLITIIKKA
Laskusuhdanteeseen johtaa siis kokonaiskysynnän heikkeneminen, joka voi johtua elintason nopeasta kasvusta käytettävissä oleviin varoihin nähden. Jossakin vaiheessa kuluttajat myös aistivat nousukauden olevan lakipisteessään, jolloin käytettävissä olevaa rahaa aletaan säästää ”pahan päivän varalle”. Jotta laskua saadaan lievennettyä, täytyisi kysyntä saada uudelleen kasvuun, julkisen vallan keinoin rohkaista kulutuskäyttäytymistä. Niinpä ekspansiivisen finanssipolitiikan aikana kasvatetaan budjettialijäämää. Tähän päästään lisäämällä julkisia menoja, kasvattamalla tulonsiirtoja tai alentamalla verotusta. Julkisia menoja ovat investoinnit, jolloin valtion rakennuttaa rakennuksia tai hankkii uusia laitteita. Tämä palvelutuotannon lisääminen edellyttää uuden työvoiman palkkaamista juuri rakennusten rakentamiseen ja niihin liittyvän tuotannon hoitamiseen.
Valtio voi myös kasvattaa kulutushyödykkeiden ostoa, kuten koneiden, laitteiden ja tarvikkeiden. Tämän myötä yritykset, joilta ostetaan, tarvitsevat lisää työvoimaa. Työllisyyden parantuessa on kotitalouksilla enemmän rahaa käytettävänä, jolloin kokonaiskysynnän kasvaessa saadaan laskusuhdannetta jarrutettua. Tulonsiirtoja puolestaan ovat lapsilisät, työttömyyspäivärahat, opintotuet, asumistuet ja eläkkeet. Kun lisätään valtion menoja kasvattamalla tulonsiirtoja, kasvaa myös kotitalouksien ostovoima. Samaan lopputulokseen päästään valtion myöntämillä verokevennyksillä. Kun kysyntä kasvaa, johtaa se tarjonnan voimistumiseen, eli tuotantoa lisätään, joka jälleen parantaa työllisyyttä.
Riskinä ostovoiman lisääntymisessä on se, että kysyntä kohdistuu lomamatkojen, tuontitavaroiden tai yritysten investointien kasvamisena ulkomaille, jolloin kysyntä ja tarjonta kotimaassa eivät kasva tarkoitetulla tavalla. Laskusuhdanne voi tasaantua automaattisesti, kun tulojen pienentyessä verotus lieventyy progressiivisen verotuksen myötä ja työttömyysmenot kasvavat. Näiden tapahtumien kautta ylijäämää pienenee tai muodostuu alijäämäiseksi. Tätä kutsutaan suhdanneautomatiikaksi.
KONTRAKTIIVINEN FINANSSIPOLITIIKKA
Noususuhdanteen vallitessa yksityinen kysyntä on kasvussa, joka aiheuttaa paineita hinnannousuun tuotannon ollessa jo maksimissaan. Kontraktiivisen finanssipolitiikan avulla sitä pyritään hillitsemään ylijäämäisellä budjetilla toimimalla vastakohtaisesti ekspansiiviseen tapaan nähden. Julkisia menoja on siis karsittava ja veroja kiristettävä puuttumalla julkiseen kulutukseen, investointeihin ja tulonsiirtoihin.
Verojen kiristäminen on helpompaa toteuttamalla se nostamalla välillisiä kuten esim. ruoan, alkoholin, polttoaineen ja autojen veroja, kuin puuttumalla suoraan välittömään tuloverotukseen. Itse kulutusta voidaan säädellä karsimalla julkisia palveluita, ja kaventamalla sosiaaliturvaa vaikutetaan käytettävissä olevan rahan määrään, ja sitä kautta itse kulutukseen. Nämä toimet ovat paljon haastavampia kuin ekspansiivisessa, sillä kuluttajat eivät välttämättä suhtaudu heitä ei-suosiviin muutoksiin suopeasti, ja sitä kautta aiheutuu päättäjille paineita. On helpompi kuluttajalle vastaanottaa tieto verokevennyksestä tai muusta etuudesta, kuin niiden kiristymisestä tai poisottamisesta. On myös vaikea ymmärtää, miksi valtion on kiristettävä verotusta, jos talous on ilman sitäkin kunnossa. Muita keinoja julkisella vallalla ei kuitenkaan ole estää lähestyvää inflaatiota ja laskukauteen siirtymistä. Jos valtio ei puutu peliin kontraktiivisella finanssipolitiikallaan ja kulutus vain kasvaa vaikka hinnatkin nousevat, on rahan arvon heikkeneminen väistämättä edessä.
Jossakin määrin noususuhdanne voi kuitenkin tasoittua suhdanneautomatiikan myötä, kuten laskusuhdannekin. Kun tulot nousevat, kiristyy tuloverotuskin progressiivisen verotuksen ansiosta. Sosiaalimenot supistuvat työttömyyspäivärahojen, asumis- ja toimeentulotukien osalta, kun kuluttajista suurempi osa on työssä ansaitsemassa rahaa. Samalla itse työttömyys, jota pidetään inflaatiotakin pahempana ongelmana, vähenee.
EU:N ROOLI
Finanssipolitiikan käytölle euromaissa on asetettu rajoituksia. Tehdyn vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan julkisen talouden alijäämä saa ylittää kolme prosenttia bruttokansantuotteesta ainoastaan erityisissä poikkeustilanteissa, jolloin puhutaan syvästä taantumasta, lamasta. Jos alijäämä budjetissa ylittää tämän rajan kolmena vuotena perättäin, laaditaan jäsenmaalle ohjelma julkisen talouden tasapainon saamiseksi. Ohjelman noudattamatta jättämisestä voidaan määrätä sakkoja, joka viimeistään pakottaa maan toimiin talouden korjaamiseksi. Toisaalta sakot voivat osaltaan hankaloittaa jäsenvaltion talouden alijäämäisyyttä, koska alijäämän syntyessä valtio on samalla joka kerta pakotettu lainanottoon, jota myöntävät muut valtiot tai Suomen pankki. Tiukkaa linjaa euromaiden sisällä finanssipolitiikassa pidetään siksi, että huolimaton talouden järjestely missä tahansa jäsenmaassa syö luottamusta kaikille yhteiseen rahayksikköön, euroon. EU:n sisäiset kansantalouden rakenteet eivät ole yhtenäisiä, ja tämän vuoksi jokaisen maan suhdannevaihtelut aiheuttavat järjestelmässä häiriöitä.
KÄYTÄNNÖSSÄ TÄLLÄ HETKELLÄ
Vuonna 2008 julkinen valta harjoittaa ekspansiivista finanssipolitiikkaa, vai harjoittaako sittenkään? Voimakas talouden kasvu on jatkunut vahvana poikkeuksellisen pitkään. Paineet kustannuksista ja hinnoista ovat lisääntyneet kotimaassa, ja pelätäänkin että hintakilpailukyky tulee heikkenemään. Nopean talouskasvun myötä työllisyystilanne on parantunut ja sitä kautta julkisen talouden rahoitusasema. Kokonaistuotannon kasvun arvioidaan kuitenkin hidastuvan Suomessa kuluvana vuonna. Budjetin ylijäämä on vuonna 2008 edellisvuosia pienempi johtuen valtion menojen nopeasta kasvusta. Ylijäämällä lyhennetään valtion velkaa. Tänä vuonna julkiset investoinnit kasvavat ja kuluttajien ostovoima lisääntyy. Tähän johtavat palkankorotukset, työttömyyden väheneminen ja tuloveroratkaisujen yhteisvaikutus. Karkeasti sanoen julkinen valta antaa kotitalouksille enemmän rahaa käyttöön korotettujen kansaneläkkeiden, lapsilisien, opintorahojen ja tuloverokevennysten myötä, jotta sitä voitaisiin käyttää esim. polttoaineisiin ja sähköön, joiden verotusta puolestaan on korotettu.
Lähteet:
Pekkarinen, Jukka Avain kansantaloustieteeseen
Pekkarinen, Jukka Kansantaloustiede
Koskela, Mirjam Kansantalous tutuksi
Tikkanen, Ensio Taloudellista pääomaa johdatus kansantalouteen
www.vm.fi/budjetti
www.taloustieto.fi
3 kommenttia:
Vaikeasta aiheesta hyvin luotu esitys.
Kuitenkin olisin halunnut, että eisttäisitte yhdessä koko tekstin koska olette hyvin erilaisia esittäjiä, joten tuntui, että alku (saidan osio) meni hyvin nopealla temmolla, ja lauran osio oli rauhallinen. Siis kuuntelijan näkökulmasta, on helpompi työstää asia kun se on tasapainossa.
Selitinkö selkeästi, höh:)
Muutoin oikein hyvä ja asia oli helppo ymmärtää, kunse oli kerrottu ns. meidän kielellä :)
Sanna
Esityksenne oli hyvä. Olitte perehtyneet aiheeseen kunnolla. ymmärsin hyvin kaikki selitykset ja kuvat oli plussaa. :) Osasitte hyvin vastata kysymyksiin, josta huomasi että asia on hallussa.
Las Vegas casino - DrmCAD
Welcome to the best Vegas 양산 출장안마 casino, offering hundreds of slot machines, table games, and video poker. 영주 출장마사지 Play 김제 출장안마 online slots and video poker. No 안동 출장마사지 matter where you are 원주 출장안마
Lähetä kommentti