Adam Smith (1723–1790)
Adam Smith oli skotlantilainen moraalifilosofi ja taloustieteilijä. Tosin tuohon aikaan taloustiedettä ei ollut olemassa itsenäisenä tieteenhaarana, joten taloustieteilijän tittelin Smith on saanut jälkikäteen. Aikanaan hän vaikutti nimenomaan moraalifilosofina, joka tutki talouden lainalaisuuksia osana laajempaa kysymyksenasettelua, joka koski syntymässä olevan yhteiskuntamuodon moraalisia ja poliittisia vaikutuksia.
Adam Smith oli skotlantilainen moraalifilosofi ja taloustieteilijä. Tosin tuohon aikaan taloustiedettä ei ollut olemassa itsenäisenä tieteenhaarana, joten taloustieteilijän tittelin Smith on saanut jälkikäteen. Aikanaan hän vaikutti nimenomaan moraalifilosofina, joka tutki talouden lainalaisuuksia osana laajempaa kysymyksenasettelua, joka koski syntymässä olevan yhteiskuntamuodon moraalisia ja poliittisia vaikutuksia.
Smithiä pidetään taloudellisen liberalismin isänä ja vapaakaupan varhaisena kannattajana. Kuitenkin tämä on vain osa totuudesta, sillä Smithin ajatukset olivat liberaaleja hänen omassa ajassaan, mutta nykyajassa hänen ajatustensa liberaalisuutta voidaan kritisoida. Smith joka tapauksessa oivalsi jo kaksisataa vuotta sitten liberalismin perusajatuksen, jonka mukaan ihmisen vapaa oman edun tavoittelu tuottaa erinomaisia tuloksia myös talouselämän ja valtioiden kannalta.
Taloudellinen liberalismi on ajattelutapa, joka kannattaa kaiken taloudellisen säätelyn purkamista sekä julkisen vallan menojen ja sen tarjoamien palvelujen tuntuvaa supistamista. Smith ei kuitenkaan ollut puhtaan taloudellisen liberalismin kannattaja, sillä hänenkin malleistaan löytyy taloudellisen säätelyn piirteitä.
Adam Smith kirjoitti kirjan nimeltä Kansojen varallisuus, joka on julkaistu vuonna 1776. Kirjassaan Smith kuvailee ihmisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa eli lyhyesti ilmaistuna markkinataloutta. Smith myös korostaa markkinatalouden etuja silloin vallinnutta kansallista sääntelyä ja etuoikeuksia painottavaa merkantilismia vastaan. Smithin erityisasema taloustieteessä on ansaittu erityisesti tämän kirjan laajalla levinneisyydellä.
Talouden toimintaperiaate, jonka Smith esitteli aikansa yhteiskunnalle, on että kun jokainen tiettyjen sääntöjen puitteissa kerää itselleen mahdollisimman paljon varallisuutta oman työnsä tuloksena ja myös kuluttaa tätä varallisuutta, koko yhteiskunnan talous voi hyvin. Tämä sääntö vaatii kuitenkin toimiakseen muutaman perusteen: hinnan, tehokkuuden, markkinat sekä ahneuden. Ahne yksilö tekee laadukasta työtä tehokkaasti, jolloin tuotteesta tulee hyvä ja halpa. Markkinoilla tuote myydään kaikille osapuolille sopivaan hintaan. Ostaja saa tarvitsemansa hyödykkeen ja myyjä työstään korvauksen. Markkinat ovat näkymätön käsi, joka ohjaa kaikkea taloudellista toimintaa ilman varsinaista kontrollia.
Smithin aikana ajateltiin kaupallisen yhteiskunnan tuovan mukanaan moraalista ja poliittista rappiota. Sen vuoksi sääntelystä ei haluttu luopua. Smith itsekin arveli kaupalliseen yhteiskuntaan liittyvän ongelmallisia piirteitä, mutta piti silti markkinatalouden syntyä positiivisena tapahtumana. Ongelmista huolimatta kaupallinen yhteiskunta merkitsi suurimmalle osalle ihmisistä edistysaskelta feodaaliyhteiskunnan henkilökohtaisista valta- ja riippuvuussuhteista kaupallisiin sopimussuhteisiin. Tämä puolestaan merkitsi ihmisille lisääntyvää itsenäisyyttä ja parempia mahdollisuuksia vaikuttaa itse omaan asemaansa. Kaupallinen yhteiskunta mahdollisti sivistyneeseen elämään tarvittavan elintason myös työtä tekevälle enemmistölle.
Smithin näkemys 1700-luvun Britanniasta ei ollut pelkästään positiivinen. Smithin maine liberalismin edistäjänä perustuukin ennen kaikkea kritiikkiin, jota hän kohdisti oman aikansa brittiläiseen yhteiskuntaan ja taloudelliseen järjestelmään. Smithin kritiikin kohteena oli erityisesti se, että tietyt yhteiskuntaryhmät, ennen muuta suurkauppiaat ja teollisuusyrittäjät, pystyivät taivuttamaan valtion säätämään lakeja ja tulleja, jotka palvelivat heidän omia erityisiä intressejään. Smith käytti tästä tilanteesta nimitystä merkantilismi ja perusteli nimitystä sillä, että järjestelmä suosi suurkauppiaita ja teollisuusyrittäjiä pienyrittäjien, viljelijöiden ja työläisten kustannuksella.
Smith syytti merkantilismia siitä, että valtio oli supistanut liikkuma-alaansa enemmän kuin oli suotavaa yksityisten ihmisten hyväksi. Valtio oli jättänyt kauppayhteisöille laajan vallan näiden hyväksikäyttämillä alueilla. Näin laaja säännöstely johtui pääasiassa kyvyttömyydestä poistaa keskiajalta peritty säännöstelymalli. Smithin mukaan tätä kyvyttömyyttä lisäsivät vielä sodat, joiden riehuessa ihmisten oli alistuttava paljoon sellaiseen, mikä ei vastannut hänen ihanteitaan.
Merkantilistisen järjestelmän tilalle Smith tarjosi luonnollisen vapauden järjestelmää. Hän tarkoitti tällä tilannetta, jossa kaikki suurliikemiehiä ja industrialismia suosivat etuoikeudet ja säädökset olisi poistettu. Tässä luonnollisen vapauden järjestelmässä valtiolla olisi Smithin mielestä kolme tehtävää: suojella kansalaisia ulkoisilta hyökkäyksiltä, suojella kansalaisia toisiltaan sekä tarjota sellaisia palveluja, joiden ylläpitäminen on yhteiskunnan kokonaisedun kannalta välttämätöntä ja joiden tarjoaminen ei voi olla yksityisille kansalaisille kannattavaa.
Kuitenkaan merkantilismi ja liberalismi eivät ole täysin vastakkaisia aaterakennelmia. Ajatuspohjana molemmat korostavat omanvoitonpyyntiä ja itsekkyyttä. Erot löytyvät lähinnä yhteiskunnan sääntelyn arvostuksessa, merkantilistit pitivät sitä arvossa ja liberalistit eivät. Toisaalta Smithin kohdalla pitää muistaa, ettei Smith kuitenkaan kannattanut täysin säätelystä vapaata yhteiskuntaa eikä siten ollut puhtaasti liberalismin kannattaja.
Smithin mukaan materiaali saa arvoa, kun sen muokkaamiseen sijoitetaan työtä ja työ olikin Smithin ihanteissa korkealla sijalla. Työ on jaettu osiin, jonka eri tekijät tekevät peräkkäisissä vaiheissa. Työnjako tarkoittaa tehokkuutta, erikoistumista ja harjaantumista. Tämä työnjakomalli on voimassa nykyaikanakin, tosin nykyisin automaatio suorittaa suuren osan perustehtävistä ja ihminen suorittaa luovemmat tehtävät sekä valvonnan.
Työnjako on seurausta ihmiskunnan kehityshistoriasta, joka on edennyt keräilyyn perustuvasta elämänmuodosta paimentolaisuuden kautta maanviljelysyhteiskuntaan. Smithin aikana oltiin siirtymässä maanviljelysyhteiskunnasta kaupalliseen yhteiskuntaan. Smith ei ehtinyt ennen kirjoitustyötään nähdä teollisen yhteiskunnan työläisten rappiotilaa, koska tuo aika oli vasta tulossa. Siksi Smith ei osannut huomioida työläisväestön köyhyyttä kaupallisen yhteiskunnan välttämättömänä ja pysyvänä piirteenä. Smith kuitenkin huomioi sen tosiseikan, että työläisten ja työn voitoista elävän luokan edut eivät olleet yhtenevät. Työläiset halusivat työstään mahdollisimman korkeaa palkkaa, kun taas työnantajat halusivat pitää palkat mahdollisimman matalina.
Näkymättömän käden oppi on Smithin ajattelun kuuluisin yksittäinen asia. Smith esitti, että yksilön pyrkiessä edistämään omaa taloudellista etuaan parhaalla mahdollisella tavalla, koko yhteiskunta hyötyy. Hänen mukaansa omaa etuaan mahdollisimman tehokkaasti edistävä yrittäjä toimii ’ikään kuin näkymättömän käden ohjaamana’ koko yhteisöä hyödyttävällä tavalla. Tämä ajatus perustuu kahteen olettamukseen. Ensimmäinen oletus on se, että yrittäjät investoimat saamansa voitot samaan maahan josta voitto on hankittu. Toinen oletus on, etteivät yrittäjät investoi voittojaan sellaiseen teknologiaan joka vähentää työvoiman tarvetta vaan päinvastoin uuteen työvoimaan.
Smithin ihanteena olivat myös pienet yrittäjät ja heidän vapaa taloudellinen toimintansa. Smith ei halunnut päästää syntymään suuria voittoja kahmivia taloudellisia keskittymiä.
Smith kuitenkin kannatti monia taloudellisen toiminnan rajoituksia. Tästä esimerkkinä voidaan mainita korkosäännöstely, jota Smith kirjassaan vahvasti puolusti. Smith tosin myöhemmin muutti mieltään, kun hänen aikalaisensa filosofi Jeremy Bentham perusteli hänelle, miksi korkosäännöstely olisi haitallista Smithin omankin teorian mukaan.
Smith ymmärsi taloudellisen kasvun tarpeellisuuden. Hän ajatteli taloudellisen kasvun lisäävään palkkatyön määrää sekä nostavan palkkoja. Silloin myös tarpeita tyydyttäviä hyödykkeitä olisi enemmän ja ihmisillä olisi paremmin varaa niiden hankkimiseen. Smith toisaalta piti luonnollisena, että työn palkka oikeasti kasvaa tuottavuuden kasvaessa. Tämä ehkä onkin totta, mutta toteutuu kuitenkin viiveellä, joskus melko pitkälläkin viiveellä. Smith ymmärsi lisäksi sen kansantaloustieteen perusasian, että runsauden vuosina, siis talouskasvun aikana työn kysyntä kasvaa ja toisaalta puutteen vuosina, siis laskusuhdanteen aikana, työttömyys lisääntyy.
Smith ei pitänyt palvelutyötä tuottavana työnä, eikä siten laskenut niitä tuotannon osaksi. Nykyisin nämäkin huomioidaan esim. BKT:n laskemisessa, joten palvelutyö on saanut asiaan kuuluvan, rahallisenkin, arvonsa.
Smithin ajatukset tänä päivänä toimivat lähinnä vertailupohjana nykykäsityksille kansantaloustieteestä. Smithin käsitykset maailmasta eivät sellaisinaan toimi nykyajan maailmassa, jossa globalisaatio on edennyt pitkälle ja vapaa kauppa on maailmanlaajuista. Kuitenkin Smithin oivallukset ovat toimineet pohjana nykyaikaisiakin talousteorioita kehitettäessä, joten hänen merkityksensä taloustieteessä on ollut merkittävä. Siitäkin huolimatta, ettei Smith ollut taloustieteilijä eikä hänen aikanaan taloustiedettäkään vielä ollut itsenäisenä tieteenhaaranaan.
Taloudellinen liberalismi on ajattelutapa, joka kannattaa kaiken taloudellisen säätelyn purkamista sekä julkisen vallan menojen ja sen tarjoamien palvelujen tuntuvaa supistamista. Smith ei kuitenkaan ollut puhtaan taloudellisen liberalismin kannattaja, sillä hänenkin malleistaan löytyy taloudellisen säätelyn piirteitä.
Adam Smith kirjoitti kirjan nimeltä Kansojen varallisuus, joka on julkaistu vuonna 1776. Kirjassaan Smith kuvailee ihmisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa eli lyhyesti ilmaistuna markkinataloutta. Smith myös korostaa markkinatalouden etuja silloin vallinnutta kansallista sääntelyä ja etuoikeuksia painottavaa merkantilismia vastaan. Smithin erityisasema taloustieteessä on ansaittu erityisesti tämän kirjan laajalla levinneisyydellä.
Talouden toimintaperiaate, jonka Smith esitteli aikansa yhteiskunnalle, on että kun jokainen tiettyjen sääntöjen puitteissa kerää itselleen mahdollisimman paljon varallisuutta oman työnsä tuloksena ja myös kuluttaa tätä varallisuutta, koko yhteiskunnan talous voi hyvin. Tämä sääntö vaatii kuitenkin toimiakseen muutaman perusteen: hinnan, tehokkuuden, markkinat sekä ahneuden. Ahne yksilö tekee laadukasta työtä tehokkaasti, jolloin tuotteesta tulee hyvä ja halpa. Markkinoilla tuote myydään kaikille osapuolille sopivaan hintaan. Ostaja saa tarvitsemansa hyödykkeen ja myyjä työstään korvauksen. Markkinat ovat näkymätön käsi, joka ohjaa kaikkea taloudellista toimintaa ilman varsinaista kontrollia.
Smithin aikana ajateltiin kaupallisen yhteiskunnan tuovan mukanaan moraalista ja poliittista rappiota. Sen vuoksi sääntelystä ei haluttu luopua. Smith itsekin arveli kaupalliseen yhteiskuntaan liittyvän ongelmallisia piirteitä, mutta piti silti markkinatalouden syntyä positiivisena tapahtumana. Ongelmista huolimatta kaupallinen yhteiskunta merkitsi suurimmalle osalle ihmisistä edistysaskelta feodaaliyhteiskunnan henkilökohtaisista valta- ja riippuvuussuhteista kaupallisiin sopimussuhteisiin. Tämä puolestaan merkitsi ihmisille lisääntyvää itsenäisyyttä ja parempia mahdollisuuksia vaikuttaa itse omaan asemaansa. Kaupallinen yhteiskunta mahdollisti sivistyneeseen elämään tarvittavan elintason myös työtä tekevälle enemmistölle.
Smithin näkemys 1700-luvun Britanniasta ei ollut pelkästään positiivinen. Smithin maine liberalismin edistäjänä perustuukin ennen kaikkea kritiikkiin, jota hän kohdisti oman aikansa brittiläiseen yhteiskuntaan ja taloudelliseen järjestelmään. Smithin kritiikin kohteena oli erityisesti se, että tietyt yhteiskuntaryhmät, ennen muuta suurkauppiaat ja teollisuusyrittäjät, pystyivät taivuttamaan valtion säätämään lakeja ja tulleja, jotka palvelivat heidän omia erityisiä intressejään. Smith käytti tästä tilanteesta nimitystä merkantilismi ja perusteli nimitystä sillä, että järjestelmä suosi suurkauppiaita ja teollisuusyrittäjiä pienyrittäjien, viljelijöiden ja työläisten kustannuksella.
Smith syytti merkantilismia siitä, että valtio oli supistanut liikkuma-alaansa enemmän kuin oli suotavaa yksityisten ihmisten hyväksi. Valtio oli jättänyt kauppayhteisöille laajan vallan näiden hyväksikäyttämillä alueilla. Näin laaja säännöstely johtui pääasiassa kyvyttömyydestä poistaa keskiajalta peritty säännöstelymalli. Smithin mukaan tätä kyvyttömyyttä lisäsivät vielä sodat, joiden riehuessa ihmisten oli alistuttava paljoon sellaiseen, mikä ei vastannut hänen ihanteitaan.
Merkantilistisen järjestelmän tilalle Smith tarjosi luonnollisen vapauden järjestelmää. Hän tarkoitti tällä tilannetta, jossa kaikki suurliikemiehiä ja industrialismia suosivat etuoikeudet ja säädökset olisi poistettu. Tässä luonnollisen vapauden järjestelmässä valtiolla olisi Smithin mielestä kolme tehtävää: suojella kansalaisia ulkoisilta hyökkäyksiltä, suojella kansalaisia toisiltaan sekä tarjota sellaisia palveluja, joiden ylläpitäminen on yhteiskunnan kokonaisedun kannalta välttämätöntä ja joiden tarjoaminen ei voi olla yksityisille kansalaisille kannattavaa.
Kuitenkaan merkantilismi ja liberalismi eivät ole täysin vastakkaisia aaterakennelmia. Ajatuspohjana molemmat korostavat omanvoitonpyyntiä ja itsekkyyttä. Erot löytyvät lähinnä yhteiskunnan sääntelyn arvostuksessa, merkantilistit pitivät sitä arvossa ja liberalistit eivät. Toisaalta Smithin kohdalla pitää muistaa, ettei Smith kuitenkaan kannattanut täysin säätelystä vapaata yhteiskuntaa eikä siten ollut puhtaasti liberalismin kannattaja.
Smithin mukaan materiaali saa arvoa, kun sen muokkaamiseen sijoitetaan työtä ja työ olikin Smithin ihanteissa korkealla sijalla. Työ on jaettu osiin, jonka eri tekijät tekevät peräkkäisissä vaiheissa. Työnjako tarkoittaa tehokkuutta, erikoistumista ja harjaantumista. Tämä työnjakomalli on voimassa nykyaikanakin, tosin nykyisin automaatio suorittaa suuren osan perustehtävistä ja ihminen suorittaa luovemmat tehtävät sekä valvonnan.
Työnjako on seurausta ihmiskunnan kehityshistoriasta, joka on edennyt keräilyyn perustuvasta elämänmuodosta paimentolaisuuden kautta maanviljelysyhteiskuntaan. Smithin aikana oltiin siirtymässä maanviljelysyhteiskunnasta kaupalliseen yhteiskuntaan. Smith ei ehtinyt ennen kirjoitustyötään nähdä teollisen yhteiskunnan työläisten rappiotilaa, koska tuo aika oli vasta tulossa. Siksi Smith ei osannut huomioida työläisväestön köyhyyttä kaupallisen yhteiskunnan välttämättömänä ja pysyvänä piirteenä. Smith kuitenkin huomioi sen tosiseikan, että työläisten ja työn voitoista elävän luokan edut eivät olleet yhtenevät. Työläiset halusivat työstään mahdollisimman korkeaa palkkaa, kun taas työnantajat halusivat pitää palkat mahdollisimman matalina.
Näkymättömän käden oppi on Smithin ajattelun kuuluisin yksittäinen asia. Smith esitti, että yksilön pyrkiessä edistämään omaa taloudellista etuaan parhaalla mahdollisella tavalla, koko yhteiskunta hyötyy. Hänen mukaansa omaa etuaan mahdollisimman tehokkaasti edistävä yrittäjä toimii ’ikään kuin näkymättömän käden ohjaamana’ koko yhteisöä hyödyttävällä tavalla. Tämä ajatus perustuu kahteen olettamukseen. Ensimmäinen oletus on se, että yrittäjät investoimat saamansa voitot samaan maahan josta voitto on hankittu. Toinen oletus on, etteivät yrittäjät investoi voittojaan sellaiseen teknologiaan joka vähentää työvoiman tarvetta vaan päinvastoin uuteen työvoimaan.
Smithin ihanteena olivat myös pienet yrittäjät ja heidän vapaa taloudellinen toimintansa. Smith ei halunnut päästää syntymään suuria voittoja kahmivia taloudellisia keskittymiä.
Smith kuitenkin kannatti monia taloudellisen toiminnan rajoituksia. Tästä esimerkkinä voidaan mainita korkosäännöstely, jota Smith kirjassaan vahvasti puolusti. Smith tosin myöhemmin muutti mieltään, kun hänen aikalaisensa filosofi Jeremy Bentham perusteli hänelle, miksi korkosäännöstely olisi haitallista Smithin omankin teorian mukaan.
Smith ymmärsi taloudellisen kasvun tarpeellisuuden. Hän ajatteli taloudellisen kasvun lisäävään palkkatyön määrää sekä nostavan palkkoja. Silloin myös tarpeita tyydyttäviä hyödykkeitä olisi enemmän ja ihmisillä olisi paremmin varaa niiden hankkimiseen. Smith toisaalta piti luonnollisena, että työn palkka oikeasti kasvaa tuottavuuden kasvaessa. Tämä ehkä onkin totta, mutta toteutuu kuitenkin viiveellä, joskus melko pitkälläkin viiveellä. Smith ymmärsi lisäksi sen kansantaloustieteen perusasian, että runsauden vuosina, siis talouskasvun aikana työn kysyntä kasvaa ja toisaalta puutteen vuosina, siis laskusuhdanteen aikana, työttömyys lisääntyy.
Smith ei pitänyt palvelutyötä tuottavana työnä, eikä siten laskenut niitä tuotannon osaksi. Nykyisin nämäkin huomioidaan esim. BKT:n laskemisessa, joten palvelutyö on saanut asiaan kuuluvan, rahallisenkin, arvonsa.
Smithin ajatukset tänä päivänä toimivat lähinnä vertailupohjana nykykäsityksille kansantaloustieteestä. Smithin käsitykset maailmasta eivät sellaisinaan toimi nykyajan maailmassa, jossa globalisaatio on edennyt pitkälle ja vapaa kauppa on maailmanlaajuista. Kuitenkin Smithin oivallukset ovat toimineet pohjana nykyaikaisiakin talousteorioita kehitettäessä, joten hänen merkityksensä taloustieteessä on ollut merkittävä. Siitäkin huolimatta, ettei Smith ollut taloustieteilijä eikä hänen aikanaan taloustiedettäkään vielä ollut itsenäisenä tieteenhaaranaan.
Lähteet
Jutikkala, Eino 1953. Uudenajan taloushistoria. WSOY.
Saastamoinen, Kari 1998. Eurooppalainen liberalismi. Jyväskylä. Atena Kustannus Oy.
Smith, Adam 1933. Kansojen varallisuus. WSOY.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Adam_Smith
http://personal.inet.fi/koti/vexom/adam.htm
Saastamoinen, Kari 1998. Eurooppalainen liberalismi. Jyväskylä. Atena Kustannus Oy.
Smith, Adam 1933. Kansojen varallisuus. WSOY.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Adam_Smith
http://personal.inet.fi/koti/vexom/adam.htm
2 kommenttia:
Hyvä ja monipuolinen esitys, ehkä vain vähän liian pitkä? Tai siinä rajamailla... :)Siksi joutuu lukemaan enemmän paperistakin. Hyviä kirjapätkiä!Wikipediaa lähteenä ei kannata merkitä :)Tylsää oli se, että vain Hanna vastaili kysymyksiin. Mutta loistava esitys ja hienosti esitetty. Kiitos:)
hyvä esitys, kesti hieman ehkä pitkään, kun ei jaksanut keskittyä, siihen osaksi syynä se että huomasi, kun luitte suoraan paperista. Tietty ne kirjasta otettut pätkä onkin luettava paperista. Tietoa ilmeisesti löytyi hyvin adam smithistä. hyvä esitys ja kysymyksiin vaistailitte hyvin.
Lähetä kommentti