John Maynard Keynes

1. John Maynard Keynes

John Maynard Keynes syntyi 5. kesäkuuta 1883 Cambridgessa, osoitteessa Harvey Road 6. Hänen isä toimi Alfred Marshalin apulaisena ja opetti moraalifilosofiaa, mikä saattoi johtaa Maynardin myöhempään villiintymiseen ihmissuhteissa. Äiti toimi Cambridgen ensimmäisenä naispormestarina. Toisin sanoen, Maynardin lähtökohdat elämälle olivat todella hyvät. Hän olikin varhaiskypsä ja loistava koulussa, erityisesti matematiikassa. Hän rahoitti koulunkäyntinsä stipendirahoilla ja saavutti huimasti voittoja koulujen kilpailuista. Vaikka Maynard ja koko hänen koko perheensä olivat kovia lukemaan, oli Maynardilla harrastuksina monet urheilulajit.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

Vuonna 1902 hän aloitti King’s Collegen Cambridgessa. Siellä hänet kutsuttiin jäseneksi yliopiston hienoimpaan kerhoon. ”Apostolien” tavoitteena oli ystäväpiirin pidäkkeetön ja omistautunut totuuden etsintä. Kaikki tunnetut normit ja rajat pyrittiin jättämään totuuden ja kauneuden tieltä. Muiden tapaan hän uskoi klassiseen 1800-luvun rahan määrän teoriaan. 1. Maailmansota muutti kuitenkin kaiken.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

Maynardin vaikutuksesta Britannia pysyi alun kultakannassa. Sen myötä myös USA liittyi mukaan sotaan. Maynard oli myös johtamassa raha-asioiden hoitamista vuoden 1919 Versailles’n rauhan konferenssissa. Konferenssi oli Maynardin mielessä mieletön ja ennusti Saksassa syttyvän kapinan sotakorvauksista.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

Maynard oli vastustamassa kultakantaan siirtymistä samalla ehdoilla kuin ennen sotaa, sillä USA:lla oli suurin kultavaranta ja tämän seurauksena valta raha-politiikassa. Punnan kurssi asetettiin hänen mielestään liian korkealle ja tämän seuraukset nähtiin kotimaan viennin pienentymisessä ja tämän seurauksena työttömyyden kasvaessa.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

1.1. Keynesin teoriaa

John koki kolme suurta mullistusta, jotka vaikuttivat hänen näkökulmiinsa kansantalouden toiminnasta, 1. Maailmansota, 20-luvun lama ja 2. Maailmansota. Näistä laman seurauksena Maynard kirjoitti tunnetuimman teoksensa Työllisyys, korko ja raha. Tässä Maynard heitti viimeisen 150 vuoden talousteoriat menemään. Hänen mukaansa hyödykemarkkinoilla kysyntä määräisi tarjonnan ja rahoitusmarkkinoilla tuli harjoittaa halvan rahan politiikkaa. Hän perusteli sitä kehittämällään korkoteorialla, jonka mukaan vallitseva korkokanta ei riipu säästöpääoman kysynnän ja tarjonnan välisestä suhteesta, kuten aikaisemmin oli opetettu, vaan sen tason säätää toisaalta rahan määrä ja toisaalta ns. maksuvalmiusarvostus eli siis se seikka missä määrin säästövarat halutaan pitää mahdollisimman likvidissä muodossa, toisin sanoen rahana. Mitä kiihkeämpi tämä likviditeettihalu on, sitä korkeampana pysyy korkokanta ja sitä laimeampana sijoitustoiminta. Mutta jos liikkeessä olevan rahan määrää lisätään yhteiskunnan luottokoneiston avulla, silloin saadaan rahan korko alenemaan ja sijoitustoiminta elpymään. Jollei kuitenkaan yksin tällä tavoin saavutettaisi täystyöllisyyttä, voidaan työtilaisuuksia myös lisätä aktiivisella finanssipolitiikalla, esim. järjestämällä riittävästi julkisia töitä; osoittaapa Keynesin omaksuma ns. työllisyyskerrointeoria, että tällaisilla toimenpiteillä voi olla sangen laajat välillisetkin vaikutukset työmarkkinoihin.

(Lähde: John Maynard Keynes - Työllisyys, korko ja raha)

Keynes tosin sanoen halusi noudattaa avokätistä rahapolitiikkaa ja aktiivista finanssipolitiikkaa. Rahaa tuli jakaa pienituloisille, jotka lisäävät kysyntää. Tulojen lisääntyessä he laittavat ehkä 80% uudestaan liikkeelle ja tämä siirtovaikutus tapahtuu Maynardin mukaan parhaimmillaan viisi kertaa. Loput häviävät vuotovaikutuksesta mm. verot, epäsuoratverot, tuonti… Tällaista politiikkaa ei tullut kuitenkaan noudattaa poikkeustilanteessa, kuten sodassa. Maynard ehdotti leikillään jopa, että valtion tulisi ahtaa rahaa pulloihin ja haudata nämä syvälle kaivoon, täyttää jätteillä ja antaa ihmisten kaivaa ne sieltä ulos. Näin saataisiin ihmisten sisäinen yrittämisen halu pidettyä yllä. Ilman sitä yhteiskunta on kuollut.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

Keynes ei kuitenkaan voinut kuvitella kaikkea mitä maailmalla tulisi tapahtumaan. Kun työttömyys ja inflaatio nousevat yhdessä pitkän aikaa, on päätettävä, kumpaa pahaa hoidetaan. Keynesiläisyyden aika olikin vain noin pari seuraavaa vuosikymmentä 2. Maailmansodan jälkeen. Tämän jälkeen monetaristit halusivat saada inflaation kuriin, mikä maksettiin lisääntyneellä työttömyydellä. Kuitenkaan ei voi sanoa yhtä oikeaa tapaa hoitaa taloutta, esim. Hitler sai inflaation ja työttömyyden kuriin omin konstein. Jokaisesta teoriasta tulee ottaa se mikä parhaiten sopii sen hetkiseen maailman tilanteeseen.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

1. 1. 1. Keynesin ristiriidat ja myytit

Keynes oli mm. vapaakaupan puolella, jotta työllisyys saadaan nousemaan, mutta toisaalta hyödykkeiden tuli olla kotimaisia. Tämä taas ei ole kovinkaan mahdollista vapaakaupassa.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

Yleislakosta hän kirjoitti: Eivät lakkolaiset mitään vallankumouksellisia ole, eivät he halua kaataa hallitusta… Tunteeni ovat työläisten puolella. Toisaalta hän taas kirjoitti, että keskiluokka ja älymystö kantavat yhteiskunnan kehityksen siemeniä. Tämän mukaan hän näki keskiluokan työväenluokkaa tärkeämpänä.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

Ammattiliittoja hän arvosteli kerran sorretuiksi tyranneiksi ja liikemiehiä laiskureina ja typeryksinä. Hän tästä huolimatta halusi yrittäjyydelle tilaa. Hänen mukaansa liikemiehet jaettiin kolmeen ryhmään niiden sukupolvenvaihdosten mukaan. Näistä viimeiset ovat osaamattomia ja heidät tulisi ampua.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

Seuraavat väittämät ovat vääriä: Maynard olisi ollut inflaation puolestapuhuja; talouden lyhytkatseinen ”hienosäätö” (nousu ja laskusuhdanteet) olisivat olleet hänen päämääränsä.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

1.2 Keynesiläisyys Suomessa

Toisen maailmansodan jälkeen Suomen talouspolitiikka oli niin sanotusti puolueettomalla kannalla, vaikkakin taloudessa kuitenkin noudatettiin periteistä ajattelumallia. Kulutusta vähennettiin, joilla hankittiin säästöjä, jotta voitiin tehdä suuria investointeja sodasta toipuvassa maassa. Suomen talous on hyvä esimerkki globalisaatiosta, avoimuudesta ja toimivasta markkinataloudesta. Tänä päivänä Suomi on suhteutettuna yksi maailman rikkaimpia ja kilpailukykyisimpiä maita. Elintaso on noussut ja talouden tuotantorakenteet ovat muuttuneet juuriaan myöden.
(http://www.opetusala.fi/ek_suomeksi/talous/tietoa_Suomen_taloudesta/index.php)

50-luvulla valtioneuvostot ja työmarkkinajärjestöt etsivät ajattelumallia, joka sopisi kummallekin. Tällaiseksi tietopohjaksi osoittautui keynesiläinen makrotaloustiede: taloudellinen kasvu tehokkuuskulttuurin perustana. Talouspoliittisen suunnittelun tavoitteeksi katsottiin kansantaloudenohjaaminen. Suunnittelu piti sisällään julkisten ja yksityisten investointien suuntaamisen, julkisen sektorin suhdannepolitiikan ja korko- ja luottopolitiikan.
(Keynesiläisyyden taustoja ja keynesiläisyyden rakentaminen 60-luvun Suomeen, Taru Oksanen)

60-luvulla kokonaisotteeseen yhteiskunnasta ja julkisesta hallinnosta pyrki valtioneuvosto. Suunnittelu oli keino, jolla valtioneuvosto tehosti toimintaansa. Suunnittelu oli esillä poliittisessa julkisuudessa, sitä opetettiin yliopistoissa ja se herätti tutkijoiden keskuudessa keskustelua. Suomessa vallinnut perinteinen talouspolitiikka alkoi särkyä ennen 60-lukua. Rakennemuutos, teollistuminen ja taloudellisen suunnittelun puute tekivät tietä keynesiläiselle talousteorialle. 60-luvun puolivälissä monet ongelmat oli sivuutettu ohimenevinä, johtuen nopeasta talouskasvusta. Uusia haasteita toivat kansainvälisen kilpailun kiristyminen ja rakennemuutokset, jolloin kasvun- ja rakennesäätelyn kehittäminen tuli välttämättömäksi.
(Keynesiläisyyden taustoja ja keynesiläisyyden rakentaminen 60-luvun Suomeen, Taru Oksanen)

Tulopolitiikka oli uusi termi, jolla valtio tehosti yritysten toimintaa kansainvälisessä kilpailussa ja auttaa säilyttämään kustannus- ja hintataso kilpailukykyisenä. Se alettiin nähdä 60-luvun lopulla sääntelyjärjestelmän perustana. Päätösten vaikutus tuotantoon, työllisyyteen ja hinta- ja maksutasoon tulisi huomioida tuloratkaisuja tehtäessä. Talousneuvosto täräytettiin toimimaan vuonna 1962, joka toimi korkeimpana poliittisena ja työmarkkinajärjestöjen johtajana. Sen tehtävinä ovat kokonaistalouden suunnittelu ja valtion talouspoliittisten toimenpiteiden suunnittelu. Tulopolitiikan kehittyessä valtio rupesi puuttumaan ensijakoon ja työsuhteisiin. Tällöin myös yksi keynesiläisyyden tavoite toteutui, tulonjakoa tasoittamalla lisätään kokonaiskysyntää.
(Keynesiläisyyden taustoja ja keynesiläisyyden rakentaminen 60-luvun Suomeen, Taru Oksanen)

60-luvun lopulla olivat suhdannevaihtelut suuria ja keynesiläinen ajattelutapa jäi taka-alalle. Teollisuuden lisäys teollisuuden rahoituksella, ei enää nähty keynesiläisenä ajattelutapana, vaikka kasvusääntely nähtiin vaikuttavan julkisen kulutuksen kehittämiseen. Klassisentalousteorian hidas haihtuminen ja vanhojen ratkaisutapojen muuttuminen tehottomiksi, antoi keynesiläisyydelle mahdollisuuden.
(Keynesiläisyyden taustoja ja keynesiläisyyden rakentaminen 60-luvun Suomeen, Taru Oksanen)