Merkantilismi

Euroopassa vuosina 1500- 1800-luvuilla vallannut käsite pitää sisällään kauppa- ja talouspolitiikkaa. Merkantilismissa lähdettiin ajatuksesta, jossa valtion vienti on tuontia suurempi. Valtio pyrki olemaan mahdollisimman omavarainen ja viedä mahdollisimman paljon omia ”hedelmiä” ulkomaille. Merkantilismia ei kuitenkaan pidetä hyvänä yleisnimenä aikakauden taloudellisille käsityksille, itse nimitystä käytti ensimmäisenä Adam Smith (1723–1790). Mitään yhtenäistä merkantilistista talousjärjestelmää tai – oppia ei ole ollut olemassa, vaan merkantilistinen taloudenhoito oli yleensä nopeaa reagoimista lyhytaikaisiin ongelmiin.

.

Merkantilismin taustalla oli käsitys, jonka mukaan maailman varallisuus (ennen kaikkea jalometallivarat) pysyy samana, ja jokainen itseään kunnioittava valtio pyrkii haalimaan siitä itselleen mahdollisimman suuren osan. Näin haluttiin maan varallisuuden menevän nousuun ja hallitus saisi lisää viennistä koostuvia varoja. Valtion etu katsottiin yksilön etua tärkeämmäksi. Merkantilismin aikana valtioita hallitsivat vahvat itsevaltiaat. Nykyaikaista merkantilismia kutsutaan uusmerkantilismiksi, mikä pitää sisällään, että hallitsijan (valtio) täytyy edistää vientiä ja estää tuontia.

.

”Merkantilistit koostuivat sekalaisesta joukosta kauppamiehiä ja pamfletinkirjoittajia. He tarkastelivat yhteiskuntaa kuin ne olisivat olleet maatiloja, joita vahvan isännän oli ohjattava omaksi ja maatilaneduksi.” – Kansantaloustiede (Pekkarinen, Sutela)

.

Tärkeimpänä merkantilismin kehittäjänä pidetään Aurinkokuningas Ludwig XIV:n talousneuvojana toiminutta Jean-Baptiste Colbertia (1619–1683). Hän piti kauppaa tärkeänä osana kansantaloutta, ja merkittävintä Colbertin mielestä oli ulkomaankauppa. Sisäinen talouselämä kärsi muun muassa tulleista. Mielestämme on kummallista, että sisäistä kauppaa rokotettiin verojen ja tullimaksujen avulla, samalla kuitenkin yritettiin edistää vientiä ulkomaille. Vaihteleva talouspolitiikka oli vahingollinen kansainväliselle kaupalle, koska erilaiset ja vaihtuvat tuontikiellot vaikeuttivat suunnitelmallista kaupan edistymistä.

.

Teoreettinen perusajatus merkantilisteilla oli ongelmallinen. Ajateltiin, että rahan lisääntyminen ei johdakaan tuotannon kasvuun vaan hintatason nousuun eli inflaatioon. Tämä johtaisi hiljalleen siihen, että tuonti tulisi edullisemmaksi kuin kotimaankauppa. Tätä kutsuttiin rahan kvantiteettiteoriaksi, mikä kehitettiin 1700- luvulla. Tänäkin päivänä kauppapolitiikka Suomessa on samankaltaista sikäli, että esimerkiksi kotimainen kurkku on kalliimpaa kuin ulkomainen.

.

Ruotsiin merkantilistinen talouspolitiikka omaksuttiin 1600-luvulla, jonka jälkeen aate alkoi myös vahvasti virrata Suomeen. Merkantilismin kulta-aika oli Suomessa 1700-luku, mutta vuosisadan puolivälissä alkoi se uudistumisien myötä laantua. Silti merkantilismi hallitsi kansallista talouspolitiikkamme 1800-luvulle saakka.

.

Suomeen rantautuessaan alettiin säännöstellä koti- ja ulkomaankauppaa selkein ja tarkoin säännöksin. Osa kaupungeista sai oikeuden kotimaankauppaan ja ainoastaan muutamat rannikkokaupungit saivat käydä ulkomaankauppaa. Tuontia rajoitettiin tulleilla, kielloilla ja määräyksillä pyrittiin monopoliasetelmaan. Saatettiin jopa tehdä kotitarkastuksia tavallisille kansalaisille, joilta etsittiin kiellettyjä ulkomailta tuotuja tuotteita. Merkantilismiin kuului siis myös tiukka talonpoikaisen väestön kontrollointi. Vuoden 1739 asetuksella talonpojalla oli oikeus pitää kahden täysi-ikäisen ja yhden kasvuikäisen työntekijän lisäksi talossaan vain yksi poika ja tytär. Muut joutuivat hakemaan toimeentulonsa muualta. Voimmekin vain pohtia, kuinka pitkälle mentiin tavallisten ihmisten kustannuksella, vain vauraan valtion tavoittelemiseksi. Lisäksi joskus merkantilistinen politiikka sai myös pikkutarkkoja ja huvittaviakin piirteitä. Saatettiin esimerkiksi kieltää kahvinjuonti tai määrätä kuinka leveät pitsit kauluksessa sai olla. Joissakin tapauksissa valtion virkamiehet puuttuivat jopa kankaan kuviointiin.

.

Kuten historiankirjoista tiedämme, siirtomaita on ollut paljon Euroopan valtioilla, kuten Ranskalla, Portugalilla, Iso-Britannialla sekä Hollannilla. Etenkin merkantilismin aikana siirtomaista ryöstettiin runsaasti vaurautta tuovia jalometalleja. Joten merkantilismi johti siirtomaiden ryöstämiseen sekä laajaan salakuljetukseen. Kohteina salakuljetuksilla olivat niin sanotut ylellisyystuotteet, kuten kahvi, tupakka ja erilaiset mausteet.

.

Maat pystyivät yhtenäistämään tullijärjestelmän 1600- 1700- luvun vaihteessa. Maan vaurauden vuoksi hallitukset pyrkivät tukemaan kauppiaita, muun muassa parantamalla kulkuyhteyksiä. Tieverkon parantamisen ansiosta matka-ajat lyhenivät reilusti, josta hyötyivät myös tavalliset kansalaiset. Vähittäiskaupat alkoivat kehittyä ja myös pieniin kaupunkeihin alettiin pystyttää torien lisäksi myös pysyviä kauppoja. Lisäksi kansalaisten tarvitsemia tuotteita oltiin valmiita hakemaan myös kauempaa, mikä jopa synnytti kokonaisia kauppakaupunkeja. Kauppakaupunkeihin alkoi myös kehittyä muun muassa lääkäri-, lakimies- ja kiinteistöpalveluja. Myös huvittelupalvelut kehittyivät, ja alettiin yhdistää ostosreissuihin muun muassa teatteri- ja konserttipalveluja.

.

Merkantilismin teoriat alkoivat 1700- luvun puolivälissä hajota. Ensimmäisiä merkantilismin toimivuuden kritisoijia oli David Hume. Hän kehitti rahan kvantiteettiteorian, jonka mukaan rahamäärän kasvu yhteiskunnassa ei johdakaan tuotannon kasvuun – vaan inflaatioon.

.

”Vaihtotaseen alijäämä johtaa ulosvirtaukseen ja siten talouden likviditeetin pienenemiseen, mikä puolestaan kiristää rahoitusmarkkinoita ja kansantuloa pienentämällä korjaa vaihtotaseen ongelman.” - Suomen talous politiikan pitkä linja (Pekkarinen, Vartiainen)

.

Ajateltiin myös, että merkantilismi ei ollut enää ajanjakson mukainen. Uuden käsityksen mukaan maanviljelyn edistäminen tuottaisi myös varallisuutta, ilman ylijäämäistä kauppatasettakin – vastoin merkantilismista käsitystä. 1750-luvulla ranskalaiset fysiokraatit veivät eteenpäin ajatusta taloudellisen vapauden puolesta, tätä taloudellisen vapauden periaatetta kutsutaan laissez faire ~antaa tapahtua -periaatteeksi. Koska sotien runnomassa Ranskassa maatalous oli takapajuista, kansakunta voi huonosti. Varallisuus piti saada kasvuun maatalouden avulla – ylijäämä siten mahdollisimman suureksi. Merkantilistisen käsityksen rikkoutuminen lähti täten Ranskasta ja sieltä leviämään kohti Eurooppaa. Pohjoismaihin, kuten Ruotsiin, oli helppo omaksua näiden fysiokraattien tuoma aate, koska jo siellä maatalouden edistäminen oli ollut merkantilistien tavoitteena. Maatalouden ylijäämä oli helpoimmin havaittavissa, eikä ylijäämää tuolloin muista elinkeinoista syntynytkään.

.

Suomen merkantilismista ajatusta lähti purkamaan Anders Chydenius (1729–1803), joka vuosien 1765–66 valtiopäivillä puolusti aktiivisesti täyden kauppa- ja elinkeinovapauden puolesta. Hän pyrki purkamaan vanhakantaisen merkantilistisen holhous- ja pakkojärjestelmän. Chydeniuksen aloitteesta vuoden 1765 valtiopäivillä hyväksyttiin Pohjanlahden kaupunkien oikeus ulkomaankauppaan. Tämä johti useisiin lakimuutoksiin, muun muassa kauppapurjehdusoikeus talonpojille, painovapautuslaki, tuoteplakaatin poistaminen, viljakaupan vapauttaminen ja rahan uudistaminen. Vaikka Chydenius tunnetaan Suomen kansantalouden kehittäjänä, häntä myös syytettiin liian radikaaleista ajatuksista.

.

Voidaan tulla siihen lopputulokseen, että merkantilistisen aikakauden saavutukset olivat saavutettu 1780-luvulla, jolloin katsotaan alkaneen kapitalistinen aikakausi. Kuitenkin merkantilistisia piirteitä katsotaan näkyvän vielä vuoteen 1879 saakka, jolloin Suomessa säädettiin täysi elinkeinovapauslaki. Tämä poisti lopullisesti kaikki lainsäädännölliset esteet teollistumisen tieltä, mikä syvimmin mullisti suomalaista yhteiskuntaa.

.

Todettakoon, että merkantilismi oli siis talouden, kaupankäynnin ja teollistumisen kasvun aikaa. Maat toistensa perässä siirtyivät merkantilismin jälkeen liberaalimpaan talouteen, lähes vapaakauppaan. Suurimpia harppauksia 1800- luvun taitteessa, merkantilismin jälkeen, oli globalisaatio. Jopa nyt on enemmän esteitä globaalille liikkuvuudelle kuin merkantilistisen aikakauden jälkeen. Liberaalisen ajan alkaessa, alettiin kiinnittää enemmän huomiota sosialistisiin piirteisiin, esimerkiksi kansan hyvinvoinnin edistämiseen.

.

Lähdekirjallisuus:

Suomen talous politiikan pitkä linja (Pekkarinen, Vartiainen)

Kansantaloustiede (Pekkarinen, Sutela)

http://www.student.oulu.fi/~paniemel/merkanti.html

http://www.chydenius.net/historia/elama/merkantilismi.asp

http://www.kookas.fi/articles/read/950

.

John Maynard Keynes

1. John Maynard Keynes

John Maynard Keynes syntyi 5. kesäkuuta 1883 Cambridgessa, osoitteessa Harvey Road 6. Hänen isä toimi Alfred Marshalin apulaisena ja opetti moraalifilosofiaa, mikä saattoi johtaa Maynardin myöhempään villiintymiseen ihmissuhteissa. Äiti toimi Cambridgen ensimmäisenä naispormestarina. Toisin sanoen, Maynardin lähtökohdat elämälle olivat todella hyvät. Hän olikin varhaiskypsä ja loistava koulussa, erityisesti matematiikassa. Hän rahoitti koulunkäyntinsä stipendirahoilla ja saavutti huimasti voittoja koulujen kilpailuista. Vaikka Maynard ja koko hänen koko perheensä olivat kovia lukemaan, oli Maynardilla harrastuksina monet urheilulajit.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

Vuonna 1902 hän aloitti King’s Collegen Cambridgessa. Siellä hänet kutsuttiin jäseneksi yliopiston hienoimpaan kerhoon. ”Apostolien” tavoitteena oli ystäväpiirin pidäkkeetön ja omistautunut totuuden etsintä. Kaikki tunnetut normit ja rajat pyrittiin jättämään totuuden ja kauneuden tieltä. Muiden tapaan hän uskoi klassiseen 1800-luvun rahan määrän teoriaan. 1. Maailmansota muutti kuitenkin kaiken.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

Maynardin vaikutuksesta Britannia pysyi alun kultakannassa. Sen myötä myös USA liittyi mukaan sotaan. Maynard oli myös johtamassa raha-asioiden hoitamista vuoden 1919 Versailles’n rauhan konferenssissa. Konferenssi oli Maynardin mielessä mieletön ja ennusti Saksassa syttyvän kapinan sotakorvauksista.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

Maynard oli vastustamassa kultakantaan siirtymistä samalla ehdoilla kuin ennen sotaa, sillä USA:lla oli suurin kultavaranta ja tämän seurauksena valta raha-politiikassa. Punnan kurssi asetettiin hänen mielestään liian korkealle ja tämän seuraukset nähtiin kotimaan viennin pienentymisessä ja tämän seurauksena työttömyyden kasvaessa.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

1.1. Keynesin teoriaa

John koki kolme suurta mullistusta, jotka vaikuttivat hänen näkökulmiinsa kansantalouden toiminnasta, 1. Maailmansota, 20-luvun lama ja 2. Maailmansota. Näistä laman seurauksena Maynard kirjoitti tunnetuimman teoksensa Työllisyys, korko ja raha. Tässä Maynard heitti viimeisen 150 vuoden talousteoriat menemään. Hänen mukaansa hyödykemarkkinoilla kysyntä määräisi tarjonnan ja rahoitusmarkkinoilla tuli harjoittaa halvan rahan politiikkaa. Hän perusteli sitä kehittämällään korkoteorialla, jonka mukaan vallitseva korkokanta ei riipu säästöpääoman kysynnän ja tarjonnan välisestä suhteesta, kuten aikaisemmin oli opetettu, vaan sen tason säätää toisaalta rahan määrä ja toisaalta ns. maksuvalmiusarvostus eli siis se seikka missä määrin säästövarat halutaan pitää mahdollisimman likvidissä muodossa, toisin sanoen rahana. Mitä kiihkeämpi tämä likviditeettihalu on, sitä korkeampana pysyy korkokanta ja sitä laimeampana sijoitustoiminta. Mutta jos liikkeessä olevan rahan määrää lisätään yhteiskunnan luottokoneiston avulla, silloin saadaan rahan korko alenemaan ja sijoitustoiminta elpymään. Jollei kuitenkaan yksin tällä tavoin saavutettaisi täystyöllisyyttä, voidaan työtilaisuuksia myös lisätä aktiivisella finanssipolitiikalla, esim. järjestämällä riittävästi julkisia töitä; osoittaapa Keynesin omaksuma ns. työllisyyskerrointeoria, että tällaisilla toimenpiteillä voi olla sangen laajat välillisetkin vaikutukset työmarkkinoihin.

(Lähde: John Maynard Keynes - Työllisyys, korko ja raha)

Keynes tosin sanoen halusi noudattaa avokätistä rahapolitiikkaa ja aktiivista finanssipolitiikkaa. Rahaa tuli jakaa pienituloisille, jotka lisäävät kysyntää. Tulojen lisääntyessä he laittavat ehkä 80% uudestaan liikkeelle ja tämä siirtovaikutus tapahtuu Maynardin mukaan parhaimmillaan viisi kertaa. Loput häviävät vuotovaikutuksesta mm. verot, epäsuoratverot, tuonti… Tällaista politiikkaa ei tullut kuitenkaan noudattaa poikkeustilanteessa, kuten sodassa. Maynard ehdotti leikillään jopa, että valtion tulisi ahtaa rahaa pulloihin ja haudata nämä syvälle kaivoon, täyttää jätteillä ja antaa ihmisten kaivaa ne sieltä ulos. Näin saataisiin ihmisten sisäinen yrittämisen halu pidettyä yllä. Ilman sitä yhteiskunta on kuollut.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

Keynes ei kuitenkaan voinut kuvitella kaikkea mitä maailmalla tulisi tapahtumaan. Kun työttömyys ja inflaatio nousevat yhdessä pitkän aikaa, on päätettävä, kumpaa pahaa hoidetaan. Keynesiläisyyden aika olikin vain noin pari seuraavaa vuosikymmentä 2. Maailmansodan jälkeen. Tämän jälkeen monetaristit halusivat saada inflaation kuriin, mikä maksettiin lisääntyneellä työttömyydellä. Kuitenkaan ei voi sanoa yhtä oikeaa tapaa hoitaa taloutta, esim. Hitler sai inflaation ja työttömyyden kuriin omin konstein. Jokaisesta teoriasta tulee ottaa se mikä parhaiten sopii sen hetkiseen maailman tilanteeseen.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

1. 1. 1. Keynesin ristiriidat ja myytit

Keynes oli mm. vapaakaupan puolella, jotta työllisyys saadaan nousemaan, mutta toisaalta hyödykkeiden tuli olla kotimaisia. Tämä taas ei ole kovinkaan mahdollista vapaakaupassa.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

Yleislakosta hän kirjoitti: Eivät lakkolaiset mitään vallankumouksellisia ole, eivät he halua kaataa hallitusta… Tunteeni ovat työläisten puolella. Toisaalta hän taas kirjoitti, että keskiluokka ja älymystö kantavat yhteiskunnan kehityksen siemeniä. Tämän mukaan hän näki keskiluokan työväenluokkaa tärkeämpänä.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

Ammattiliittoja hän arvosteli kerran sorretuiksi tyranneiksi ja liikemiehiä laiskureina ja typeryksinä. Hän tästä huolimatta halusi yrittäjyydelle tilaa. Hänen mukaansa liikemiehet jaettiin kolmeen ryhmään niiden sukupolvenvaihdosten mukaan. Näistä viimeiset ovat osaamattomia ja heidät tulisi ampua.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

Seuraavat väittämät ovat vääriä: Maynard olisi ollut inflaation puolestapuhuja; talouden lyhytkatseinen ”hienosäätö” (nousu ja laskusuhdanteet) olisivat olleet hänen päämääränsä.

(Lähde: Keynes vasta-alkaville ja edistyville)

1.2 Keynesiläisyys Suomessa

Toisen maailmansodan jälkeen Suomen talouspolitiikka oli niin sanotusti puolueettomalla kannalla, vaikkakin taloudessa kuitenkin noudatettiin periteistä ajattelumallia. Kulutusta vähennettiin, joilla hankittiin säästöjä, jotta voitiin tehdä suuria investointeja sodasta toipuvassa maassa. Suomen talous on hyvä esimerkki globalisaatiosta, avoimuudesta ja toimivasta markkinataloudesta. Tänä päivänä Suomi on suhteutettuna yksi maailman rikkaimpia ja kilpailukykyisimpiä maita. Elintaso on noussut ja talouden tuotantorakenteet ovat muuttuneet juuriaan myöden.
(http://www.opetusala.fi/ek_suomeksi/talous/tietoa_Suomen_taloudesta/index.php)

50-luvulla valtioneuvostot ja työmarkkinajärjestöt etsivät ajattelumallia, joka sopisi kummallekin. Tällaiseksi tietopohjaksi osoittautui keynesiläinen makrotaloustiede: taloudellinen kasvu tehokkuuskulttuurin perustana. Talouspoliittisen suunnittelun tavoitteeksi katsottiin kansantaloudenohjaaminen. Suunnittelu piti sisällään julkisten ja yksityisten investointien suuntaamisen, julkisen sektorin suhdannepolitiikan ja korko- ja luottopolitiikan.
(Keynesiläisyyden taustoja ja keynesiläisyyden rakentaminen 60-luvun Suomeen, Taru Oksanen)

60-luvulla kokonaisotteeseen yhteiskunnasta ja julkisesta hallinnosta pyrki valtioneuvosto. Suunnittelu oli keino, jolla valtioneuvosto tehosti toimintaansa. Suunnittelu oli esillä poliittisessa julkisuudessa, sitä opetettiin yliopistoissa ja se herätti tutkijoiden keskuudessa keskustelua. Suomessa vallinnut perinteinen talouspolitiikka alkoi särkyä ennen 60-lukua. Rakennemuutos, teollistuminen ja taloudellisen suunnittelun puute tekivät tietä keynesiläiselle talousteorialle. 60-luvun puolivälissä monet ongelmat oli sivuutettu ohimenevinä, johtuen nopeasta talouskasvusta. Uusia haasteita toivat kansainvälisen kilpailun kiristyminen ja rakennemuutokset, jolloin kasvun- ja rakennesäätelyn kehittäminen tuli välttämättömäksi.
(Keynesiläisyyden taustoja ja keynesiläisyyden rakentaminen 60-luvun Suomeen, Taru Oksanen)

Tulopolitiikka oli uusi termi, jolla valtio tehosti yritysten toimintaa kansainvälisessä kilpailussa ja auttaa säilyttämään kustannus- ja hintataso kilpailukykyisenä. Se alettiin nähdä 60-luvun lopulla sääntelyjärjestelmän perustana. Päätösten vaikutus tuotantoon, työllisyyteen ja hinta- ja maksutasoon tulisi huomioida tuloratkaisuja tehtäessä. Talousneuvosto täräytettiin toimimaan vuonna 1962, joka toimi korkeimpana poliittisena ja työmarkkinajärjestöjen johtajana. Sen tehtävinä ovat kokonaistalouden suunnittelu ja valtion talouspoliittisten toimenpiteiden suunnittelu. Tulopolitiikan kehittyessä valtio rupesi puuttumaan ensijakoon ja työsuhteisiin. Tällöin myös yksi keynesiläisyyden tavoite toteutui, tulonjakoa tasoittamalla lisätään kokonaiskysyntää.
(Keynesiläisyyden taustoja ja keynesiläisyyden rakentaminen 60-luvun Suomeen, Taru Oksanen)

60-luvun lopulla olivat suhdannevaihtelut suuria ja keynesiläinen ajattelutapa jäi taka-alalle. Teollisuuden lisäys teollisuuden rahoituksella, ei enää nähty keynesiläisenä ajattelutapana, vaikka kasvusääntely nähtiin vaikuttavan julkisen kulutuksen kehittämiseen. Klassisentalousteorian hidas haihtuminen ja vanhojen ratkaisutapojen muuttuminen tehottomiksi, antoi keynesiläisyydelle mahdollisuuden.
(Keynesiläisyyden taustoja ja keynesiläisyyden rakentaminen 60-luvun Suomeen, Taru Oksanen)

Investointi

Pääoman määrän lisäystä kutsutaan investoinniksi. Pääoma koostuu aiemmin tuotetuista tuotannon käytettävissä olevista voimavaroista, kuten esim. rakennuksista, koneista ja laitteista.

Kuluttajahintaindeksi

Kuvaa Suomessa asuvien kotitalouksien Suomesta ostamien tavaroiden ja palveluiden hintakehitystä. Lasketaan menetelmällä, jossa eri hyödykkeiden hinnat painotetaan yhteen niiden kulutusosuuksilla. Laskemisessa käytetään Laspeyres’n hintaindeksikaavaa.

Hei R2,

Ensimmäinen blogi-kokeilumme on takana ja tunnuitte olevan hommassa mukavasti mukana. Tänne voitte kirjoitella mietteitä opintojaksosta tai kommentoida muiden kirjoituksia. Yhtä kaikki, aktiivisuus on aina positiivista, joten toivottavasti teette tästä mukavan oppimisympäristön ryhmänne kesken. Jos joku haluaa ryhmästä lisää kirjoitusoikeuksia, niin laittakaa postia tulemaan!

Suvi

Taantuma

Taantuma on nimensä mukaan hidastumista. Puhuttaessa taloudellisesta taantumasta, on usein kyse jonkin tietyn maan sisäisestä taantumasta. Taantuman pidentyessä sitä voidaan kutsua lamaksi. Normaalista talouden notkahduksesta taantuma poikkeaa sen puolenvuoden kestosta. Tällainen taantuma on tällä hetkellä nähtävissä lähiaikoina Yhdysvalloissa, ehkä. ?

inflaatio

Yleisen hintatason nousu.. Raha menettää arvonsa.